Blogitarinoita

Skootterihuumaa!

Tue, 1 Feb 2011 20:13:42 +0900

Heti tammikuun alussa Saritan skootteri oli noudettavissa Motorharbor-1 kaupasta, kun uusi rekisterikilpi oli saapunut ja vakuutukset kahdelle vuodelle oli kunnossa. Sarita pääsi sopivasti eroon kipsistään ja käsikin taipui jo sen verran, että skootterilla pystyi ajamaan.

Työmatkat sujuu nyt sutjakasti skoottereilla huristellen n. 15 minuutissa, Jussin ajaessa edeltä ja Sarita perästä. Pyöräreittiä töihin pääsi suunnilleen samassa ajassa, mutta skoottereilla ajellen matka ei tunnu niin urheilusuoritukselta...! Suurimman hyödyn menopeleistä saa kuitenkin kuntosalireissuilla, kun 16 km edestakainen matka rankan jalkareenipäivän jälkeen ei tunnu enää miltään!

Tammikuu on ollut kylmä, päivisin alle 10 astetta ja öisin lämpötila menee välillä pakkasenpuolelle. Kotona on myös kylmä, vaikka teimme ennätyksen sähkölaskussa, 330€/kk! Skootterilla ajellessa viima on erityisen pureva, siksi kuvissa näkyvä lasketteluvarustus on aivan must.

Viime viikonloppuna Jussi kävi kyselemässä tietoja mahdollista autonvuokrausta ajatellen, ja totesimme mm. uuden GPS-laitteen olevan tarpeellinen, ja hyödyllinen myös skootteriajeluille. Tutkailimme Yodobashi kamerassa kymmeniä GPS-laitteita, joista monella voi katsella myös televisiota. Ainut englanninkielellä varustettu GPS oli kuitenkin sopivasti Garmin, joka meillä on jo vanhempana versiona Amerikankartoilla. Kokeilimme kiinnittää sen aluksi Jussin Suzukin sivupeiliin, mutta täytyy kehitellä jokin turvallisempi ratkaisu. Hyvin toimii! Vielä kun teiden nimet saisi käännettyä selkokielelle!

Uusi Vuosi

Sat, 1 Jan 2011 11:20:57 +0900

Joulun jälkeen olimme normaalisti töissä 27. ja 28. päivä, kunnes Japanin yleinen uuden vuoden loma (shogatsu) alkoi 29. päivä ja kesti aina tammikuun 3. päivään asti.

Kävimme muutamassa skootterikaupassa ja lopulta ostimme Saritalle oman Yamaha Vino -menopelin samasta kaupasta kun Jussin Suzuki Let’s4 aiemmin. Paperityöt kestävät muutaman päivän, joten haimme skootterin vasta seuraavan vuoden puolella. Monet kaupat tekivät suursiivouksia ja laittoivat ovensa kiinni loman ajaksi.

Vuoden viimeisen päivän aamuna emme olleet uskoa silmiämme, yön aikana oli satanut lunta! Ja sitä tuli vieläkin taivaan täydeltä! Laitoimme lämmintä päälle ja suuntasimme kameroimaan ensin läheiseen Kamigamo shrineen kävellen ja sitten bussilla Kinkakujiin (kultainen paviljonki). Liikenne oli melko hidasta ja monissa autoissa oli lumiketjut. Kinkakuji oli täynnä Japanilaisia ja länsimaisia turisteja.

Illan vietimme rauhallisesti kotona olutta siemaillen ja vähän ennen puoltayötä suuntasimme Kamigamo shrineen, kuten moni muukin. Pari paikallista nuorta tarjosi meille lämpimät sopat ja ostimme myös Taiyaki herkkua (kalanmuotoinen lättypaistos jossa makeaa paputahnaa sisällä) temppelin pihamaalle majoittautuneilta kojumyyjiltä. Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, ihmisten jonottaessa temppelin sisään rukoilemaan vuoden ensimmäisen kerran.

Seuraavana päivänä aurinko paistoi ja lumi kiilsi. Kadunvarsille oli tehty kaksipalloisia lumiukkoja ja lumipupuja. Matkasimme bussilla yhteen Japanin vanhimmista temppeleistä, joka on myös UNESCOn maailmanperintö kohde, Shimogamo shrine. Todella hieno paikka, jossa monta pientä vanhaa rakennusta. Otimme paljon kuvia ja vietimme paikassa usean tunnin. Katso lisää kuvia täältä http://www.flickr.com/photos/jussipanula/sets/72157625713247608/

Varsinkin Shimogamossa, näimme paljon jänis-aiheisia esineitä ja kirjoituksia. Johtuu luultavasti siitä, että kohta alkava Kiinanlainen vuosi on jäniksen vuosi. Aikaisemmin Japani on juhlistanut uutta vuotta Kiinan ajanlaskun mukaan, mutta vaihtoivat vuonna 1873 kregoriaaniseen tapaan. Ostimme muutaman uuden vuoden pupun, sekä Hamayan, joka on demoneja tuhoava nuoli. Se suojelee kotiamme seuraavan vuoden ajan.

Joulu 2010

Sat, 25 Dec 2010 17:07:01 +0900

Joulukuussa saimme virallisen kutsun Suomen itsenäisyyspäivän vastaanotolle Tokion Suomen suurlähetystöön. Liekö kutsu tullut viisumien kautta vaiko satunnaisten kontaktien kautta, en tiedä. Suunnittelimme matkaa, mutta totesimme reissun turhan kalliiksi (600 €). Juhlimme itsenäisyyspäivää siis perinteitä vaalien, katsomalla linnanjuhlia TV-kaistan välityksellä.

Muutaman päivän kuluttua, aamuisella työmatkalla, Sarita lensi komeassa kaaressa polkupyörän sarvien yli. Tuloksena murtunut kyynärpää ja neljäviikkoa oikea käsi kipsissä. Työmatkat taittui siitä lähtien bussissa istuen, kun taas Jussi sai hurautella töihin nyt vapaasti skootterilla.

Teimme reissun Osakan Ikeaan ostamaan joulukoristeita, pipareita, glögiä sun muuta perinteistä. Kiertelimme Kioton ruokakauppoja etsien herkkuja joulupöytään ja kyllähän niitä löytyikin. Teimme myös itse joulutorttuja (ilman rahkaa), porkkana- ja perunalaatikkoa ja karpalohilloa. Perinteisen kinkun sijaan meillä oli paahtopaistia. Aaton aatto oli kätevästi vapaapäivä töistä, Keisarin syntymäpäivän kunniaksi ja jouluaattona otimme lomaa.

Jouluaattona söimme herkullisen jouluaterian, jonka jälkeen Skypeteltiin Suomeen. Seuraavaksi suuntasimme kotimme lähellä sijaitsevaan Kioton Konserttisaliin, jossa kuulimme G.F. Händelin Messiah oratoriota Kioton sinfoniaorkesterin soittamana. Oli mahtavaa, mutta joululahjat veivät voiton ja suuntasimme kotiin jo puoliajalla sillä ilta oli jo pitkällä.

Avasimme hirmuisan määrän lahjoja, jotka olivat saapuneet postissa hyvissä ajoin. Paketeista paljastui sukkia, paitoja, hanskoja, takkeja, kumpparit, taulu, lehtiä ja kirjoja, herkkuja, kosmetiikka ja vaikka mitä! Kiitos vaan kaikille pukin apureille! Jussi oli vielä yllätykseksi kehystettänyt Amerikasta ostamamme taidejulisteen.

Joulupäivänä kävimme kävelyllä kotimme lähistöllä ja illalla kutsuimme Chrisin luoksemme jouluaterialle. Ilta sujui mukavasti rupatellessa viiniä juoden ja pelatessa Carcassonnea.

Japanissa joulua ei varsinaisesti vietetä, mutta pariskunnat vaihtavat paketteja jouluaattona. Jonkin verran kaupungilla näkyi jouluvaloja ja myös joululaulut soivat (useimmiten midi-ääninä), mutta sen enempää joulun tunnelmaa ei ollut havaittavissa.

Loppuvuosi pikakelauksena 2/2

Tue, 30 Nov 2010 12:55:00 +0900

Kesäkuusta heinäkuun puoleen väliin satoi vettä. Koko ajan. Ja lämpötila oli keskimäärin 27C. Sadekauden loppumista juhlistettiin Gion Matsurilla, joka on yksi Japanin kuuluisimmista festivaaleista. Yoiyama-iltaa vietettiin 16. päivä Fukuhara-sanin, Hong-sanin ja heidän miestensä kanssa. Kioton keskustan kadut olivat täynnä ruokakojuja ja ihmisiä. Seuraavana aamuna festivaali huipentui paraatiin, jossa yamaboko “torneja” vedettiin ihmisvoimin pitkin Kioton katuja. Oli todella kuuma ja aurinkoinen keli ja Sarita poltti olkapäänsä auringossa ensimmäistä kertaa Japanissa.

Elokuu on Japanissa ilotulitusten (hanabi) aikaa ja me suuntasimme 6. päivä läheiselle Lake Biwalle katsomaan Japanin 3. suurinta ilotulitusspektaakkelia ystäviemme kanssa. Tulitus kesti 45 minuuttia pienillä tauoilla ja oli ehdottomasti paras ikinä kokemamme! (http://www.youtube.com/user/jupanula?feature=chclk#p/u/4/mGo2rijspNk) Jatkoimme iltaa Kioton Kiyamachi dorilla sijaitsevassa erinomaisessa ravintolassa.

Berkeleyssä opiskeleva Tim vieraili töissä heinä-elokuun ajan ja vietimme aikaa hänen kanssaan muutamaan otteeseen, kuten 17.8 menimme Japanilaiseen karaokeen yhdessä muutaman työkaverin kanssa. Selvinpäinlaulaminen ei vielä oikein luonnistunut, vaikka olimmekin pienessä yksityiskopissa. Olutta olisi kyllä saanut kahden tunnin ajan juoda minkä kerkis, mutta oli työpäivä edessä...

Syyskuun puoleen väliin kestänyt yli 30C kostean tukala kausi helpotti viimein ja elämä tuntui taas siedettävältä. Lokakuun 1-2. päivä Sarita osallistui iCems-instituutin järjestämään työtapahtumaan Awaji saarella. Jussilla oli työkeikka Tokiossa 2. päivä, jossa instituuttimme järjesti seminaarin. Jussi käytti tilannetta hyväkseen ja jäi Tokioon vielä seuraavaksikin päiväksi, yöpyen Shinjuku kapsulihotellissa. Tokiossa Jussi tapasi vanhan koulukaverin, Neemen, joka tulikin seuraavaksi Kiotoon ja yöpyi meillä muutaman yön.

Lokakuun 16. päivä Jussi ja Chris (amerikkalainen ystävä salilta) suuntasivat Kobeen Loud Park –metallifestariin, jossa esiintyi mm. Ozzy (http://www.youtube.com/user/jupanula?feature=chclk#p/u/8/qN9MU-dHdKc). Sarita matkasi myös Kobeen, mutta vietti päivän kaupunkiin tutustuen Akikon ja Kojiron kanssa. Seuraavan päivänä menimme läheiseen Kamigamo-shrineen jossa oli perinteinen Kasagake näytös, jousiammuntaa hevosella ratsastaen (http://www.youtube.com/user/jupanula?feature=chclk#p/u/11/CqoOEDyAvNM).

Lokakuun lopussa Jussi sai Japanilaisen ajokortin Birgerin (Saksalainen työkaveri, asunut Japanissa 12 v) tulkkauksen avulla ja marraskuun alussa ostettiin Suzuki Let’s 4 skootteri (http://www.youtube.com/watch?v=2SFzNvfEDuo). Sarita jäi vielä odottelemaan varattua aikaa ajokortin hankintaa varten. Instituuttimme pomo Yamanaka sai Kyoto Palkinnon ja Jussi pääsi kuvaamaan juhlatilaisuuteen, tapausta varten Jussille ostettiin puku!

Marraskuussa käytiin katsastamassa Fushimi Inari, jossa on tuhansia punaisia torii-portteja. Tsekkaa video täältä: http://www.youtube.com/watch?v=zVfMCTAHpis

Jussi täytti 30 vuotta 16.11! Sitä juhlistaen menimme viikonloppuna Osakaan, Spa World kylpylä-disneylandiin, jossa oli kuumia altaita tehtynä eri maiden tyylien mukaisesti. Myös Suomi oli edustettuna saunamökillä ja kylmävesi-purolla. Paikassa oli tatuointikielto (hyvin yleistä Japanissa), joten peitimme omamme ihonvärisellä urheiluteipillä...

Syksy huipentui mahtavaan ruska-aikaan marraskuun lopussa. Kioton ruska eroaa Suomen ruskasta siten, että lehdet ovat puissa kauemmin ja auringon paiste tekee väreistä vieläkin kirkkaammat! Kävimme Kiyomizu-derassa ihastelemassa värejä ja ottamassa paljon kuvia.

Loppuvuosi pikakelauksena 1/2

Wed, 30 Jun 2010 09:47:11 +0900

Viimeisestä blogipäivityksestä on jo sen verran aikaa, että kaikkia tapahtumia viime vuodelta tuskin enää muistaakaan! Sopeutuminen Japaniin on ottanut oman aikansa, ja blogikirjoittaminen jäi tauolle. Nyt arkirutiinit ovat jo vakiintuneet, eikä kaikki asiat tuota enää niin paljon ongelmia kuin alussa. Nyt on siis aikaa taas kirjoitella blogia!

Japaniin saavuimme siis viime huhtikuun alussa ja asuimme seuraavat kuusi viikkoa tyhjässä asunnossa kunnes muuttokuormamme saapui. Olimme erittäin tyytyväisiä valitsemaamme muuttofirmaan, sillä kaikki huonekalut ja tavarat tulivat ehjinä perille ja yllättäviä lisämaksuja ei juurikaan tullut. Oli mahtavaa saada omat tavarat ympärillemme, ja nyt asuntokin tuintui jo kodilta! Erityisesti maastopyörien saapuminen ilahdutti (vaikka olimmekin jo ostaneet pyörät myös täältä).

Huhtikuun aikana tsekkasimme monta punttisalia läpi, kunnes löysimme Gold’s Gym:n, jonka ainut miinuspuoli oli etäisyys. Aloitimme rutiinin: pyörällä töihin klo 9 (4km), salille klo 18 (4km) ja kotona klo 22 (8km), kolme kertaa viikossa.

Toukokuun alussa Jussikin sai työluvan kuntoon ja aloitti Yamanakan instituutin PR-toimistolla työt kolmena päivänä viikossa. Ensimmäinen homma oli valokuvausta instituutin virallisissa avajaisissa toukokuun 8. päivä.

Toukokuun loppuun mennessä kaikki pakolliset viralliset asiat oli hoidettu (pankkitilit, puhelimet, vakuutukset…jne) ja myös joitain ostoksia tehty, kuten Japanilaiset keittiöveitset nimikaiverruksilla!

Kesäkuussa olikin ohjelmassa jo matkat Suomeen. Sarita matkusti Tukholmaan pakolliselle PhD kurssille 8-11.6, jonka jälkeen jäi Suomeen lomailemaan 15.6 saakka. Jussi saapui Suomeen 15.6, siten että Helsinki-Vantaa lentokentällä tavattiin! Jussi vietti juhannuksen Nummirockissa ja palasi takaisin Kiotoon Heinäkuun 3. päivä.

Sillä välin Kiotossa satoi vettä joka päivä...